Kerttu Mehtonen: Kenttäkeittiöstä Poltinahoon
Kerttu Mehtonen (syntymä- ja kuolinvuosi ei ole tiedossa) ja Arvo Emil Mehtonen (10.10.1897-17.7.1918) syntyivät ratavartija Jooseppi Mehtosen suurperheeseen Kauklahteen.
Ratavartija Jooseppi Mehtosen perhe. Takarivin pojat Arvo (keskellä) ja Eetu (oik.) Mehtonen saivat surmansa sisällissodassa. Kerttu (takarivissä vas.) joutui vankileirille. Isän sylissä olevasta Viljo Mehtosesta tuli Espoon kunnanvaltuutettu. Julkaistu osana "Espoo sisällissodassa" -Suomi100-hanketta. (kesä 1917)
Lähde: https://finna.fi/Record/ekm.urn:nbn:fiekmhttp%253A%252F%252Fwww.profium.com%252Farchive%252FArchivedObject-A5AF8316-A8AA-FFA0-B48B-C11908016545
Sisällissodan syttyessä Arvo Emil Mehtonen osallistui punakaartilaisena vapaaehtoisena tiedustelutoimiin Kirkkonummella , mutta huono ruotsin kielentaito herätti huomiota. Mehtonen joutui vangiksi Sigurdsin kartanoon, joka oli valkoisten tukikohta. Muutaman viikon kuluttua punaisten vallattua kartanon, myös Mehtonen vapautui. Myöhemmin Mehtonen kuitenkin lähetettiin puolustamaan Tamperetta, mistä Mehtonen lähetti myös muutaman kirjeen kotiin. Viimeisessä kirjeessään rintamalta Mehtonen kuvaili “uhmakasta epätoivoa viimeiseen asti taistelemisesta”. Mehtonen kuitenkin haavoittui maaliskuun 17. päivä Messukylän kirkolla, kun luoti lävisti rinnan ja joutui sairaalaan. Mehtosen toivuttua sairaalassa joutui hän vankileirille, missä kuoli nälkään vain 20-vuotiaana (17.7.1918).
Arvo Mehtosen kirje kotiin Espooseen vankileiriltä 6. kesäkuuta 1918:
”Hyvät vanhemmat. - -. En tiedä monta vuotta saan tuomiota. Ehkä 10 v. Painostavat Espoosta niin kovasti. Voi se alentua vielä tää kun tulee torstaina esille. Minä kirjoitan heti kun tuomion saan. Mutta älkää murehtiko kyllä kai se näinkin menee. Olkaa niin hyvä ja lähettäkää minulle joka viikko vähän lisäruokaa vaikka ei leipää niin paljon niin hyvää tekee vähäkin. Osote on Tampereen sotavankila 1. Parakki No. 10 Arvo Mehtonen (Espoosta). Sitten selvä lähettäjän nimi (Isän tai äidin). Hyvästin nyt ja voikaa hyvin toivoo Poikanne Arvo. Kirjoittakaa usein niin on hauskempi. Voikaa hyvin!”
Lähde: http://www.kulttuuriespoo.fi/index.php/fi/node/13921
Arkistoista kummallekaan Mehtoselle ei löydy tuomiota. Arvo Mehtonen lähetti kirjeen vanhemmilleen 6.kesäkuuta 1918 odottaessaan tuomiota vankileirillä. Mehtosen kirje on sävyltään toiveikas, vaikka olosuhteet vankileirillä olivat ankarat. Arvo Mehtonen ei kuitenkaan ehtinyt saada tuomiotaan ja kuoli noin kuukauden päästä kirjoitettuaan kirjeen.
Lähes ainoat tiedot Kerttu Mehtosen elämästä sisällisodan aikana löytyvät Viljo Mehtosen sukumuistelmista. Muistelmissaan Viljo Mehtonen kertoo, kuinka isosisko Kerttu Mehtonen työskenteli 19 vuotiaana sisällisodan aikana muonittajana kenttäkeittiössä Hämeenlinnan alueella. Mehtonen otettiin vangiksi, kun hän joutui viemään ruokaa rintamalinjalle saakka, kun kenttäkeittiön ainoa mies kieltäytyi. Kerttu Mehtonen joutui pahamaineiselle Poltinahon vankileirille Hämeenlinnaan, mistä kuitenkin vapautui loppukesällä 1918.
Koska Kerttu Mehtonen ei ollut saanut minkäänlaista tuomiota, päätietolähteemme oli Viljo Mehtosen sukumuistelmat. Huomasimme jo alussa, että tiedon etsiminen laajasta sukututkimuksesta on haastavaa, koska esimerkiksi tarkat päivämäärät puuttuivat muistelmista. Oletamme, että suvussa on myös toinen tutkimamme Kerttu Mehtosen niminen henkilö. Samanniminen henkilö siis sekoitti tutkimustyötämme aluksi. Arvo Mehtosesta taas löytyi tietoa Suomen Sotasurmat 1914-1922 sivustolta. Sukumuistelmassa oli myös enemmän tietoa Arvo Mehtosesta kuin hänen siskosta. Lähteenä sukumuistelma ei välttämättä ole luotettava lähde, koska tieto on hyvin subjektiivista. Toisaalta sukumuistelmasta saa ainutlaatuista tietoa ihmisten elämän vaiheista: Saamme selville, mitä ihmiset ovat ajatelleet ja tunteneet. Sukumuistelmat kertovatkin paljon yksityiskohtaisempaa tietoa kuin arkistot, joista pystymme näkemään vain päivämääriä. Ilman Viljo Mehtosen sukumuistelmaa tiedot Kettu Mehtosen elämänvaiheista olisivat olleet hyvin vähäiset.
Jos Viljo Mehtosen muistelmat ja valtionarkisto pitävät paikkansa, on Kerttu Mehtonen ollut yksi noin kymmenestä prosentista vangeista, jotka vapautettiin syyttöminä. Hän olisi kuitenkin ollut leirillä kuukausia, mikä vaikuttaa oudolta, sillä syyttömät vapautettiin leiriltä usein ensimmäisinä. Hän on mahdollisesti joutunut siis punaisten naisten kohtaaman syrjinnän kohteeksi tai leirin toimimattomuuden uhriksi. Kertun roolin rajoittuminen vain muonitukseen sekä pidemmän ammattiliiketaustan puute ovat todennäköisesti edesauttaneet hänen tilannettaan. Kun sotilaallinen osallistuminen katsottiin avunannoksi valtionpetokseen, tulkittiin ilmeisesti muonitus niin vähäpätöiseksi, ettei siitä edes yritetty tuomita, vaikka tulkinnasta riippuen se olisi ollut mahdollista. Kuitenkin Kertun pitäminen vankileirillä kuukausia ilman syytteitä tai tuomiota täysin puutteellisissa olosuhteissa katsottaisiin nykyisen oikeusajattelun mukaan täysin laittomaksi ja Kertulla olisi oikeus korvauksiin, joita jotkut punaiset saivatkin. Arvon kuolema vankileirin olosuhteista johtuen ilman tuomiota olisi viellä räikeämpi rikkomus, joka tahallisena vertautuisi teloitukseen ilman oikeudenkäyntiä ja tahattomanakin velvoittaisi valtion korvauksiin ja tutkintaan.
Santeri Lehtinen, Sandra Sävikari ja Johanna Vuorinen
Kirjoittajat ovat Etelä-Tapiolan lukion abiturientteja. Heidän tulkintansa sisällissodan ajan tapahtumista on heidän omansa.
Lähteet: Viljo Mehtonen: Muisteluksia ja miettelyksiä 1982 (Espoon kaupunginmuseo)
Ratavartija Jooseppi Mehtosen perhe. Takarivin pojat Arvo (keskellä) ja Eetu (oik.) Mehtonen saivat surmansa sisällissodassa. Kerttu (takarivissä vas.) joutui vankileirille. Isän sylissä olevasta Viljo Mehtosesta tuli Espoon kunnanvaltuutettu. Julkaistu osana "Espoo sisällissodassa" -Suomi100-hanketta. (kesä 1917)
Lähde: https://finna.fi/Record/ekm.urn:nbn:fiekmhttp%253A%252F%252Fwww.profium.com%252Farchive%252FArchivedObject-A5AF8316-A8AA-FFA0-B48B-C11908016545
Sisällissodan syttyessä Arvo Emil Mehtonen osallistui punakaartilaisena vapaaehtoisena tiedustelutoimiin Kirkkonummella , mutta huono ruotsin kielentaito herätti huomiota. Mehtonen joutui vangiksi Sigurdsin kartanoon, joka oli valkoisten tukikohta. Muutaman viikon kuluttua punaisten vallattua kartanon, myös Mehtonen vapautui. Myöhemmin Mehtonen kuitenkin lähetettiin puolustamaan Tamperetta, mistä Mehtonen lähetti myös muutaman kirjeen kotiin. Viimeisessä kirjeessään rintamalta Mehtonen kuvaili “uhmakasta epätoivoa viimeiseen asti taistelemisesta”. Mehtonen kuitenkin haavoittui maaliskuun 17. päivä Messukylän kirkolla, kun luoti lävisti rinnan ja joutui sairaalaan. Mehtosen toivuttua sairaalassa joutui hän vankileirille, missä kuoli nälkään vain 20-vuotiaana (17.7.1918).
Arvo Mehtosen kirje kotiin Espooseen vankileiriltä 6. kesäkuuta 1918:
”Hyvät vanhemmat. - -. En tiedä monta vuotta saan tuomiota. Ehkä 10 v. Painostavat Espoosta niin kovasti. Voi se alentua vielä tää kun tulee torstaina esille. Minä kirjoitan heti kun tuomion saan. Mutta älkää murehtiko kyllä kai se näinkin menee. Olkaa niin hyvä ja lähettäkää minulle joka viikko vähän lisäruokaa vaikka ei leipää niin paljon niin hyvää tekee vähäkin. Osote on Tampereen sotavankila 1. Parakki No. 10 Arvo Mehtonen (Espoosta). Sitten selvä lähettäjän nimi (Isän tai äidin). Hyvästin nyt ja voikaa hyvin toivoo Poikanne Arvo. Kirjoittakaa usein niin on hauskempi. Voikaa hyvin!”
Lähde: http://www.kulttuuriespoo.fi/index.php/fi/node/13921
Arkistoista kummallekaan Mehtoselle ei löydy tuomiota. Arvo Mehtonen lähetti kirjeen vanhemmilleen 6.kesäkuuta 1918 odottaessaan tuomiota vankileirillä. Mehtosen kirje on sävyltään toiveikas, vaikka olosuhteet vankileirillä olivat ankarat. Arvo Mehtonen ei kuitenkaan ehtinyt saada tuomiotaan ja kuoli noin kuukauden päästä kirjoitettuaan kirjeen.
Lähes ainoat tiedot Kerttu Mehtosen elämästä sisällisodan aikana löytyvät Viljo Mehtosen sukumuistelmista. Muistelmissaan Viljo Mehtonen kertoo, kuinka isosisko Kerttu Mehtonen työskenteli 19 vuotiaana sisällisodan aikana muonittajana kenttäkeittiössä Hämeenlinnan alueella. Mehtonen otettiin vangiksi, kun hän joutui viemään ruokaa rintamalinjalle saakka, kun kenttäkeittiön ainoa mies kieltäytyi. Kerttu Mehtonen joutui pahamaineiselle Poltinahon vankileirille Hämeenlinnaan, mistä kuitenkin vapautui loppukesällä 1918.
Koska Kerttu Mehtonen ei ollut saanut minkäänlaista tuomiota, päätietolähteemme oli Viljo Mehtosen sukumuistelmat. Huomasimme jo alussa, että tiedon etsiminen laajasta sukututkimuksesta on haastavaa, koska esimerkiksi tarkat päivämäärät puuttuivat muistelmista. Oletamme, että suvussa on myös toinen tutkimamme Kerttu Mehtosen niminen henkilö. Samanniminen henkilö siis sekoitti tutkimustyötämme aluksi. Arvo Mehtosesta taas löytyi tietoa Suomen Sotasurmat 1914-1922 sivustolta. Sukumuistelmassa oli myös enemmän tietoa Arvo Mehtosesta kuin hänen siskosta. Lähteenä sukumuistelma ei välttämättä ole luotettava lähde, koska tieto on hyvin subjektiivista. Toisaalta sukumuistelmasta saa ainutlaatuista tietoa ihmisten elämän vaiheista: Saamme selville, mitä ihmiset ovat ajatelleet ja tunteneet. Sukumuistelmat kertovatkin paljon yksityiskohtaisempaa tietoa kuin arkistot, joista pystymme näkemään vain päivämääriä. Ilman Viljo Mehtosen sukumuistelmaa tiedot Kettu Mehtosen elämänvaiheista olisivat olleet hyvin vähäiset.
Jos Viljo Mehtosen muistelmat ja valtionarkisto pitävät paikkansa, on Kerttu Mehtonen ollut yksi noin kymmenestä prosentista vangeista, jotka vapautettiin syyttöminä. Hän olisi kuitenkin ollut leirillä kuukausia, mikä vaikuttaa oudolta, sillä syyttömät vapautettiin leiriltä usein ensimmäisinä. Hän on mahdollisesti joutunut siis punaisten naisten kohtaaman syrjinnän kohteeksi tai leirin toimimattomuuden uhriksi. Kertun roolin rajoittuminen vain muonitukseen sekä pidemmän ammattiliiketaustan puute ovat todennäköisesti edesauttaneet hänen tilannettaan. Kun sotilaallinen osallistuminen katsottiin avunannoksi valtionpetokseen, tulkittiin ilmeisesti muonitus niin vähäpätöiseksi, ettei siitä edes yritetty tuomita, vaikka tulkinnasta riippuen se olisi ollut mahdollista. Kuitenkin Kertun pitäminen vankileirillä kuukausia ilman syytteitä tai tuomiota täysin puutteellisissa olosuhteissa katsottaisiin nykyisen oikeusajattelun mukaan täysin laittomaksi ja Kertulla olisi oikeus korvauksiin, joita jotkut punaiset saivatkin. Arvon kuolema vankileirin olosuhteista johtuen ilman tuomiota olisi viellä räikeämpi rikkomus, joka tahallisena vertautuisi teloitukseen ilman oikeudenkäyntiä ja tahattomanakin velvoittaisi valtion korvauksiin ja tutkintaan.
Santeri Lehtinen, Sandra Sävikari ja Johanna Vuorinen
Kirjoittajat ovat Etelä-Tapiolan lukion abiturientteja. Heidän tulkintansa sisällissodan ajan tapahtumista on heidän omansa.
Lähteet: Viljo Mehtonen: Muisteluksia ja miettelyksiä 1982 (Espoon kaupunginmuseo)
Kommentit
Lähetä kommentti